Sydämiä. Paljon sydämiä!

Meillä oli viime viikonloppuna sydäntehdas. Tehtiin kutsukortteja ja hääkarkkirasioita varten nuo sydämet valmiiksi. Tai oikeastaan ei valmiiksi vaan ainoastaan leikellyiksi. Se nyt ei oikeasti paljon vaatinutkaan :) Seuraava vaihe on sitten se reunojen mustaaminen.

Tässä siis työväline eli Fiskarsin XL-kokoinen sydänleikkuri:

Sydämet leikeltiin neljästä A2-kokoisesta kartonkiarkista (hintaa tuli yhteensä 2 euroa), joista saatiin sydämiä yhteensä reilu 350 kappaletta. Ostin kartongit kahdella eri kerralla ja vasta kotona huomasin, että niiden välillä oli pieni väriero. Ei kuitenkaan niin suuri, että se haittaisi, mutta aion silti pitää nuo erisävyiset sydämet erillään siten, etteivät joudu vierekkäin missään. Tuskinpa sitä kukaan huomaisi, mutta ollaan nyt sitten perfektionisteja. Tässä syntyneet sydämet:

Paikkakortit vieraille

Olipa kerran tyttö askartelukaupassa. Tyttö löysi hienon leimasimen ja halusi ostaa sen. Mikäpä parempi syy ostokselle, kuin sen käyttö hääaskarteluissa. Niinpä tyttö osti leimasimen ja käytti sitä hääaskarteluissa. Sen pituinen se. (Tämän tarinan voisi toistaa muuten hyvin samanlaisena vaihtelemalla vain kohtien "leimasin" paikalle erilaisia askartelutuotteita ja välillä  vaihtamalla lopun "hän ei kuitenkaan käyttänyt sitä lopulta hääaskarteluissa" -tyyliseksi. Story of my life. Mutta mitä mä sitten teen, kun ei voi enää häitä käyttää tekosyynä ostoksille? : P )

Tässä siis se leimasin, josta äsken puhuin. Se joka oikeasti päätyi / päätyy askarteluihin:

Leimasin Sinellistä, noin 10 euroa.

Tämä leimasin oli lähtökohtana häidemme paikkakorteille. Halusin ehdottomasti sitä käyttää, vaikka tuo korppi tuolla kulmassa ei ehkä ensimmäisenä tuo häitä mieleen.  Siitä se idea sitten lähti. Alunperin leimasta oli tarkoitus tulla musta, mutta se vaikutti jotenkin liian synkältä. Lisäksi alunperin olin ajatellut sellaisia itsestään seisovia paikkakortteja eli taitettuja kartonkeja, jotka pysyisivät pystyssä. Taustaksi oli tarkoitus tulla mustaa kartonkia. Totesin sitten kuitenkin, että eipä taida olla kovin kiva sen vastapäätä istuvien katsella riviä mustia kartonkeja (kun nehän toiselta puolelta olisivat näyttäneet juuri siltä, pelkkää mustaa kartonkia), joten päädyin sitten tuollaiseen pöydällä olevaan versioon:



Valmis paikkakorttimalli.



Leima on siis painettu liilalla musteella valkoiselle tulostuspaperille (se sama 160g jota käytettiin myös hääkarkkirasioissa) ja sen jälkeen kuvaa on korostettu mustalla värikynällä. Tässä kohdassa on melkoinen näprääminen, mutta eihän niitä tule kuin noin 90. Köh köh! Sitten valkoinen paperi on leikattu muotoillen ja liimattu mustalle kartongille joka taasen on leikattu muotoillen. Keskelle sitten vain tekstaten vieraan nimi (siis jotain muuta kuin "Vieras" : P ) ja se on valmis! Tällä hetkellä valmiina vain yksi eli se mallikappale.

Hääkarkkirasiat

Hääkarkkirasiat päätin myös tehdä itse (tai siis yhteistyössä tulevan mieheni kanssa) tarkasteltuani kaupan valmiiden karkkirasioiden hintoja. Hinnat olivat 0,70 eurosta ylöspäin ja laskeskelin, että tulee jo 85-90 hengen häiden karkkirasioille hiukan liikaa hintaa (siis pelkille blankoille rasioille, ilman koristeluja) noilla kappalehinnoilla. Säästetään sitten tässäkin... jos edes säästetään... rahaa siis... ei hermoja tai aikaa :)

Enpä ehkä olisi ryhtynyt tähän projektiin (tai no ehkäpä kuitenkin olisin, mutta sanotaan nyt näin), jos en olisi sattumalta löytänyt netissä surffaillessani kuvia Fiskarsin Shape Cutterilla tehdyistä rasioita. Ostin sitten Huuto.netistä itselleni Shape Cutterin ja työskentelyalustan (n. 20 €) ja askartelukaupasta tuon rasiasabloonan (n. 6€), jossa oli mukana taittelusabloona. En myöskään olisi lähtenyt tähän projektiin, jos rasiatarvikkeita (siis papereita) ei olisi saanut näin halvalla. Ostin siis kirjakaupasta 160g tulostuspaperia (eli kaksi kertaa paksumpaa kuin normaalisti). Yhdessä pakkauksessa on 250 arkkia ja hintaa oli n.10 euroa. Näistä arkeista olen nyt 90 käyttänyt rasioiden tekemiseen ja loput sitten joutavat korttiaskarteluun ja "runolauseisiin", joista lisää myöhemmin.

Viime viikonloppuna valmistui 90 kappaletta rasioiden runkoja samalla, kun katseltiin nauhoitettuja Kylmäverisesti sinun -jaksoja. Rasiarungot ovat nyt vielä ilman taitteluviivoja, mutta ne aion tehdä harppia apuna käyttäen (ei ole sellaista oikeaa työkalua), kunhan ehdin. Mikään kiirehän näillä ei vielä olisi, mutta hyvä olla ajoissa jotain edes valmiina, jotta ei tule kiire näiden kaikkien askartelujen kanssa.

Alapuolella kuvassa siis työskentelyalusta, keltainen sabluuna rasioille sekä taittelusabluuna. Varsinainen Shape Cutter ei kuvaan osunut, mutta sellaista voi käydä kurkkaamassa vaikka täältä : Sinellin verkkokauppa . Olen ostellut myös muita sabluunoita, joten työväline tuskin jää käytöttä myöskään häiden askartelujen jälkeen. Oli muuten todella nopea tehdä tuolla noita rasian palasia. Ei voi muuta kuin kehua. Ihan suoraan nuo eivät kuitenkaan paperista irronneet, johtuneeko leikkelytaidoista, joten piti hiukan aina avittaa saksilla, jotta kaikki kohdat lähtevät irtoamaan. Ei kuitenkaan mikään valtava homma. Noita sabluunoita voisi tietysti käyttää myös ilman tuota varsinaista Shape Cutteria (esim. askarteluveitsellä tai sitten vain yksinkertaisesti piirtämällä mallista ja leikkaamalla), mutta itse tykkäsin kyllä kunnon välineestä :) Jos ei kuitenkaan ole enää jälkikäteen käyttöä tuolle laitteelle, niin tuo kyllä pompsauttaa askartelujen hintaa (jos ei sitten löydä halvalla Huuto.netistä tms.), eikä säästöt niihin kaupassa ostettuihin enää tunnukaan kovin suurilta.

 

Näillä ne tehdään!



Alla kuvassa on sitten nuo valmiit rasian rungot ja kaksi rullaa mustaa paketointinauhaa (n. 4€/kpl), joka tulee rasioihin. En varmaankaan tulisi tarvitsemaan kuin yhden rullan tuota paketointinauhaa ( = 50 metriä), mutta ostin varoiksi kaksi. Ja tykkään siitä muutenkin, joten ei mene varmasti hukkaan :) Tämä oli taas yksi säästönkohta, sillä jos rasioissa käytettäisiin perinteisiä kangasnauhoja tms. maksavat ne helposti 0,50 € - 1 € / metri, kun taas tuolla paketointinauhalla hinnaksi tulee nopeasti laskettuna 0,08 €/metri. Ei muuten ollut ihan yksinkertainen asia löytää tuota mustaa paketointinauhaa. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan taida olla ihan se ykköstuote kaupoissa (en ymmärrä). Laatikossa minulla oli viime vuoden alesta ostettu pieni rulla, joka ei kuitenkaan kaikkiin riitä, mutta onneksi Akateemisesta Kirjakaupasta löytyi tarpeeksi lähelle samanlaisia nauhoja.



 

Hääkarkkirasioiden rungot ja mustaa nauhaa.

Valmiisiin rasioihin siis tarvitaan 3 eri elementtiä : valkoista paksua paperia leikattuna rasian muotoon, 2kpl sydämiä (samat kuin kutsuissa) ja mustaa paketointinauhaa. Rasia taitellaan ja liimataan, sydämen reunat mustataan, sydämet liimataan ja rasian kulmasta kulmaan kiepautetaan mustaa nauhaa. Tätä ennen tietysti sisälle laitetaan ne mitä sinne on menossa. Joista yksi on meillä tuo aiemmin kertomani sydänmagneetti ja muista myöhemmin lisää. Yhden rasian olen tehnyt malliksi ja tältä se näyttää:





Valmis hääkarkkirasia.



Hiukan yhteenvetoa hinnoista (suurin piirtein muisteltuna ja arvioituina):

- Paperit rasioita varten (valkoinen 160g tulostuspaperi) : noin 4 euroa

- Nauhat rasioita varten (100m paketointinauhaa, mustaa) : 8 euroa

- Sydämet rasioihin ( 2 kpl iso kartonki, Tiimarin tarjous ) : 1 euro.

- Shape Cutter -sabluunoineen (Huuto.netistä) : 26 euroa

- Fiskars sydänleikkuri (käytettiin myös kutsuissa) : 10 euroa (ostettu alennuksella)

- Mustetyyny : noin 4 euroa

Yhteensä tarvikkeet tulivat siis maksamaan 13 euroa + 30 euroa työvälineet. Työvälineitä en sinänsä halua laskea kuluiksi, koska tulevat jatkossakin käyttöön. Työtarvikkeineen hintaa yhdelle rasialle tuli alle 0,5 euroa ja ilman työtarvikkeita 0,15 euroa. Ei paha : P

Hääkutsumalli

Viime viikonlopun häämessujen jälkeen innostuin heti samana päivänä taikomaan meille hääkutsumallia. Aikaisemmassa kutsumallissa minulla oli etusivulla iso valkoinen suorakulmio, jonka sisällä oli kaksi sydäntä limittäin. Tämä oli ihan ok, mutta ei kuitenkaan ihan sytyttänyt kuitenkaan. 

Messuilla näin mallikutsun (jonkin askartelukaupan ständillä), jonka etusivulla oli yläreunassa ja alareunassa suorakulmiot (tai neliöt, en muista), joissa oli jotain kuvioita sitten keskellä ja näiden kahden välissä oli ääriviivatarralla sana kutsu. Tätä ideaa muokkamalla syntyi meidänkin kutsut. Eipä tässä muuta samaa ole alkuperäiseen innoittajaan kuin nuo etusivun elementit eli neliöt ja niiden välissä sana kutsu. Muu on ihan omaa tulkintaa :) Kutsu on taiteltu A4-kokoisesta mustasta kartongista kolmeen osaan.

Meidän tuleva kutsu näyttää etusivultaan siis tältä:

Hääkutsumalli, etusivu.

 

 

 

 

Liimaukset tuossa hiukan repsottavat (pitääkin muistaa vaihtaa laatua varsinaisiin kutsuihin), joten alimmainen neliö näyttää hiukan vinolta yhdestä reunastaa. Tämä on kuitenkin vain liimaustekninen asia. Hoitunee oikeisiin kutsuihin :) 

Kutsu-sana on leimattu ensin Tiimarista ostetulla leimasimella (n. 3 €), joka ei kuitenkaan jättänyt jälkeensä silmääni tyydyttävää lopputulosta tekstin tummuudessa. Siksi sitä on vielä vahvennettu mustalla tussilla. Käytännössä tuon voisi helposti suoraan myös itse kirjoittaa, ilman leimasinta, mutta koen kuitenkin tuon helpommaksi ja silloin ainakin kaikki näyttää samalta. 

Sydämet on leikattu Fiskarsin XL-sydänleikkurilla (oikeasti hinta 20 €, mutta ostin Tiimarista silloin kun sai yhden tuotteen -50% eli maksoin 10 €) liilasta kartongista ja reunat tummennettu leimasinmusteella. Tuohon tummentamiseen minulla on olemassa "sellainen oikea välinekin", mutta nuo taisin kuitenkin tehdä ihan vain pyyhkimällä kevyesti mustetyynyä reunoihin. Se "oikea väline" on siis sellainen varrellinen puupalikka, johon saa vaihdettavan vaahtomuovipään, joka sitten mustetyynyllä värjätään ja tämän jälkeen vedellään pitkin reunoja. Oikeastaan aika samanlainen tulos molemmista tulee, vaikkakin ihan suoraan mustetyynyllä kun tekee, niin saattaa vahingossa saada liian tummaa aikaan. Makukysymys.

Takaa kutsut näyttävät yksinkertaisesti tältä:

Hääkutsumalli, takapuoli.

Edessä oleva valkoinen raita siis jatkuu vain taakse ilman sen suurempia koristeita. Yksinkertainen ja helppo. Sisältä kutsu taasen näyttää tältä (kuvittele kutsuteksti tuohon tyhjään valkoiseen osaan ja käännä mielessäsi sivujen paikkaa siten, että ajo-ohjeet ovat vasemalla ja kutsu oikealla):

Hääkutsumalli, sisäsivu.

Kutsun sisäsivuihin en ole vielä ihan täysin tyytyväinen. Ihan kuin jotain puuttuisi vielä. Ensimmäisessä kutsumallissa olin tehny myös boordilävistäjällä tuohon vinoon osioon sellaisen sydänkuvion, mutta nyt en jostain syystä onnistunut enää tekemään samaa perässä. Joopa joo :) Eli tuonne voi tulla vielä joku muutos. Ehkä. Tai sitten ei.

Hääkimppu huovuttaen

Hääkimppujen hinnoista kauhistuneena mieleeni tuli, että jospa ihan itse omin pikku kätösin tekisin itselleni jotain käteen sopivaa. Eihän sitä kimppua oikeasti edes "tarvita" muuta kuin alttarille käveltäessä ja sieltä poistuttaessa. Ja tietysti sitten myös morsiuskimppua heitettäessä (Siihenkin pitäisi kai olla monien mukaan heittokimppu erikseen. Kuka näitä juttuja keksii?). Ja onhan se tietysti myös nätti koriste hääparin pöydässä. Mutta joka tapauksessa, haluan itselleni jotain mikä näyttää minulta ja joka ei maksa maltaita. Siispä aloitin projektin nimeltä hääkimppu.

Tällä hetkellä projektissa hääkimppu on edistytty vaiheeseen, jossa minulla on yksi valmis huovutettu lilja ja yhden liljan terälehdet huovutettuna. Matkaa siis vielä on. Alunperin idean tähän huovutettuun kimppuun sain täältä: Sirkka Kannusmäki - Tuotteet , mutta luulisin, että nuo liljat ja muut kukat on tehty eri tavalla kuin omani. Siitä se idea sitten kuitenkin lähti!

Tuosta ensimmäisestä valmiista kukasta tuli hiukan ehkä liian suuri, mutta asian voi helposti korjata seuraavissa kukissa. Ja eihän se haittaa vaikka ne erikokoisia olisivatkin. Eihän luonnossakaan tehdä yhdellä ja samalla muotilla.

Tämä lilja on siis tehty neulahuovutusta ja märkähuovutusta yhdistelevällä työtekniikalla. Eli ensin olen neulahuovuttanut nuo terälehdet erikseen. Sitten yhdistellyt ne kukan muotoon ja lisännyt keskelle heteet ja korostusväriksi terälehtiin hiukan liilaa. Tältä se kukka näytti neulahuovutusvaiheen jälkeen:

Lilja ennen märkähuovutusta ja vartta

Tämän jälkeen tein vihreästä huovutusvillasta sopivan kokoisen varren kukalle ja pistelin sen muutamalla neulahuovutuspistolla kiinni kukkaan. Sen jälkeen märkähuovutin kukan varsineen, jolloin kukka huopui kiinni varteensa. Alunperin tarkoituksena oli, että huovutan varren sisälle rautalangan, mutta se pääsi liuskahtamaan heti alkuvaiheessa pois paikoiltaan, joten päätin sitten lopuksi vain kietoa rautalangan tuon varren ympärille. Ei näytä sellaisenaankaan mielestäni pahalta, mutta voihan siihen vielä kerroksen vihreää huovuttaa jos haluaa. We will see. Tässä ensimmäinen lilja valmiina:

Valmis lilja edestä

Valmis lilja sivulta

Tarkoituksena on siis tehdä noita kukkia ainakin viisi (luultavasti muutama enemmänkin) ja sitten kehitellä niihin jonkinlaiset huovutetut lehdet varsineen. Sitten vaan jollain kätevällä systeemillä kukat kimpuksi ja valmista! Ihan sata varma en vielä ole, tuleeko tästä sellaista joka kädessä haluan alttarille kävellä, mutta eipä se ainakaan nyt hullummalta näytä.

Sydämiä, sydämiä ja lisää sydämiä.

Tarkoituksena oli tehdä hääkarkkien sijaan tai ehkä ennemminkin niiden seuraksi vieraille muistoksi sydänmagneetit. Tämän sydäntehtaan aloitin jo lokakuussa ja tähän mennessä olen saanut aikaan tarpeeksi (muistaakseni) sydämiä koko vierasporukalle. Sydämet ovat vielä ilman magneetteja, mutta niitäkin olen jo kaupasta hamstrannut muutaman kymmentä. Osa sydämistä on hiukan vänkyröitä, joten luulen, etteivät nuo magneetit välttämättä pääse koskettamaan pintaa, joten luultavasti täytyy tehdä muutamia uusia niiden vänkyröiden tilalle.

Raaka-aineena oli askarteluliikkeestä ostettu Das-massa ja toisessa erässä Suomalaisesta kirjakaupasta ostettu samankaltainen massa. Molemmat massat kovettuvat ilman uunia. Tuo Das-massa muuten haisee aivan törkeän pahalle ja voimakkaalle märkänä. Kuivana hajua ei huomaan kuin hiukan haaleana, jos haistelee tarkkaan ja läheltä. Toivotaanpa siis, etteivät häävieraat tätä tee :)

Tuosta massasta sitten leikkelin sahalaitaisen sydänmuotin avulla sydämiä. Sen jälkeen painoin pintaan leimasimella kuviot ja jätin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen nuo painetut kuviot olivat tulleet vielä selkeämmin esille. Sydämet myöskin hiukan kutistuivat. Toivottavasti eivät kutistuneet liian ohuiksi, etteivät mene heti rikki. Lopuksi maalasin pinnan akryylimaalilla siten, että maalia oli aina vain hyvin vähän pensselissä. Sillä tavalla sain aikaan tuollaisen kuluneen pinnan (ja pintahan olikin hiukan epätasainen alunperinkin, joten otti epätasaisesti kiinni). Jos johonkin kohtaan näytti tulevan liian tasaisesti väriä niin rapsutin sitä neulalla pois jonkin verran.

Työvälineet: akryylimaali, leimasin ja piparkakkumuotti

Leikatut ja muokatut sydämet kuivumassa

Valmis sydän (ilman magneettia)

Paljon valmiita sydämiä (eikä tässä vielä kaikki)!

Teemavärit

Lähdetäänpä liikkeelle siitä mihin kaikki askartelut perustuvat eli värimaailmasta. Pitkällisen pohdinnan (pah!) jälkeen päädyimme ottamaan häidemme teemaväreiksi mustan, valkoisen ja liilan. Melko selkeää oli alusta asti, että meille ei tule hääväreiksi esimerkiksi vaaleanpunaista tai vaaleansinistä. Musta ja valkoinen olivat lähes alusta asti selkeitä, mutta alunperin näiden kahden kaverina oli punainen. Tätä väriyhdistelmää käyttäen askartelinkin ensimmäisen kutsukorttimallin (joka on jonnekin hävinnyt/hävitetty), mutta totesin, että vaikka nämä kolme periaatteessa toimivat yhdessä, käytännössä ainakin pelkän mustan ja punaisen yhdistäminen toi minulle mieleen korttipakan. Hertta ja pata tai risti ja ruutu. Eli se siitä sitten. Ei korttipelihäitä, kiitos.

Koska musta ja valkoinen olivat kuitenkin suosikkeja, liitettiin näihin kahteen sitten kaveriksi liila. Ei liian tumma mutta ei myöskään liian vaalean söpö liila. Tästä syntyi teemavärimme, joita ei enää tässä vaiheessa voi peruuttaa, koska pukukin on suunnitteilla mustilla koristeilla ja hääkimppu valko-liilana : P

Saattaa olla, että violetti olisi oikeampi nimi sille kolmannelle värille, mutta koska liila on jotenkin juuttunut kielenkäyttööni niin käytän sitä. Päätelkää itse mikä se väri oikeasti on.

Kun ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat tiedustelleet värimaailmaamme, on vastareaktiot vastaukselle vaihdelleet aika tasaisesti "Aiku siistiä!"-tyylisten ja "Musta? Miksi musta? Hmmm..."-tyylisten kommenttien välillä. Musta on kuitenkin se, mistä ei jousteta. Musta on tyylikäs väri ja aikoinaan myös morsiamet Suomessa pukeutuivat mustaan. Joten pah, musta on ja pysyy! :) (Kirjoittaja huomauttaa: Kyllä me silti yritetään pitää se mustan määrä aisoissa, ettei tule hautajaistunnelmaa).

Tämä on blogi. Hääaskartelublogi.

On olemassa hääblogeja ja lisää hääblogeja. Tämä blogi on siitä erilainen, että se keskittyy hääaskarteluun ja jättää muut suuremmat häämölinät muualle. Tämä blogi on siis kertomus siitä, miten häidemme askartelut valmistuivat yrityksen ja erehdyksen kautta. Kertomus siitä, miten häistämme tuli häidemme näköiset. Toivottavasti myös meidän näköiset. Jännittävää? Tuskinpa, mutta kerron silti  :)

Tätä blogia aloittaessani pieni osa askarteluista on jo lähes valmiina tai ainakin ajatustasolla. Malleja on tehty ja projekteja aloitettu, mutta hommaa on vielä paljon. Koska pidän itsetehdystä haluan myös tehdä paljon itse häiden koristeluun.

Muutamia tekeleitä olenkin paljastellut varsinaisen käsityöblogini puolella, mutta siirrän ne nyt kaikki tämän blogin alle pois niiden häävieraiden silmistä, jotka mahdollisesti tuota blogia lukevat tai tulevat lukemaan. Näin edes osa koristelusta pysyy salaisuutena :)

Tällä hetkellä häihin on aikaa 173 päivää.