Olipa kerran tyttö askartelukaupassa. Tyttö löysi hienon leimasimen ja halusi ostaa sen. Mikäpä parempi syy ostokselle, kuin sen käyttö hääaskarteluissa. Niinpä tyttö osti leimasimen ja käytti sitä hääaskarteluissa. Sen pituinen se. (Tämän tarinan voisi toistaa muuten hyvin samanlaisena vaihtelemalla vain kohtien "leimasin" paikalle erilaisia askartelutuotteita ja välillä vaihtamalla lopun "hän ei kuitenkaan käyttänyt sitä lopulta hääaskarteluissa" -tyyliseksi. Story of my life. Mutta mitä mä sitten teen, kun ei voi enää häitä käyttää tekosyynä ostoksille? : P )
Tässä siis se leimasin, josta äsken puhuin. Se joka oikeasti päätyi / päätyy askarteluihin:
 |
| Leimasin Sinellistä, noin 10 euroa. |
Tämä leimasin oli lähtökohtana häidemme paikkakorteille. Halusin ehdottomasti sitä käyttää, vaikka tuo korppi tuolla kulmassa ei ehkä ensimmäisenä tuo häitä mieleen. Siitä se idea sitten lähti. Alunperin leimasta oli tarkoitus tulla musta, mutta se vaikutti jotenkin liian synkältä. Lisäksi alunperin olin ajatellut sellaisia itsestään seisovia paikkakortteja eli taitettuja kartonkeja, jotka pysyisivät pystyssä. Taustaksi oli tarkoitus tulla mustaa kartonkia. Totesin sitten kuitenkin, että eipä taida olla kovin kiva sen vastapäätä istuvien katsella riviä mustia kartonkeja (kun nehän toiselta puolelta olisivat näyttäneet juuri siltä, pelkkää mustaa kartonkia), joten päädyin sitten tuollaiseen pöydällä olevaan versioon:
 |
| Valmis paikkakorttimalli. |
Leima on siis painettu liilalla musteella valkoiselle tulostuspaperille (se sama 160g jota käytettiin myös hääkarkkirasioissa) ja sen jälkeen kuvaa on korostettu mustalla värikynällä. Tässä kohdassa on melkoinen näprääminen, mutta eihän niitä tule kuin noin 90. Köh köh! Sitten valkoinen paperi on leikattu muotoillen ja liimattu mustalle kartongille joka taasen on leikattu muotoillen. Keskelle sitten vain tekstaten vieraan nimi (siis jotain muuta kuin "Vieras" : P ) ja se on valmis! Tällä hetkellä valmiina vain yksi eli se mallikappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti